Analytiikkaälyn käyttäjätarvekyselyissä lähdettiin liikkeelle arkihavainnosta, että oppimisanalytiikka ja sen käyttäminen ei ole termeinä tuttu opiskelijoille tai edes henkilökunnalle. Vastaajille oli toki selvää, että erilaisissa rekistereissä on tietoa opiskelijoista, opinnoista ja koulutuksista, mutta varsinaisesti oppimisanalytiikka ei ole käsitteenä erityisen tuttu. Esimerkiksi Tampereen yliopistossa ei ole toimintoa “oppimisanalytiikka”.
Hankkeessa toteutettiin käyttäjätarvekyselyitä keväällä 2019 kuudessa partneriyliopistossa. Kyselyitä oli yhteensä viisi ja ne oli kohdistettu eri käyttäjäryhmille: opiskelijoille, opettajille, tutoropettajille/omaopettajille, opintokoordinaattoreille sekä koulutuksesta vastaaville. Kyselyyn vastasi 183 opiskelijaa ja 170 henkilökuntaan kuuluvaa henkilöä. Eri käyttäjäryhmille suunnatuilla kyselyillä saatiin selville, minkälaisia opiskeluun liittyvän analyyttisen tiedon hyödyntämisen tarpeita eri käyttäjäryhmillä on. Rikasta aineistoa saatiin erityisesti avoimista kysymyksistä, joissa selvitettiin, miten yliopiston tulisi hyödyntää rekisteridataa sekä minkälaisia eettisiä kysymyksiä liittyy rekisteridatan hyödyntämiseen. Avoimia vastauksia kertyi hyvin, sillä noin puolet vastaajista vastasi myös näihin avoimiin kysymyksiin.
Sekä opiskelijat että henkilökunta olivat erityisen yksimielisiä opiskeludatan hyödyntämisestä yliopistossa. Reilu puolet vastaajista kertoi avoimissa vastauksissa toivovan yliopiston hyödyntävän rekisteridataa opetuksen suunnitteluun ja kehittämiseen. Eettisiä kysymyksiä käsittelevissä vastauksissa sen sijaan nousi esiin erilaisia näkemyksiä eri käyttäjäryhmillä. Opiskelijat pitivät mm. ohjeistusta, läpinäkyvyyttä, tietojen vaikutusta ja väärinkäyttöä sekä arkaluonteisen tiedon käyttöä suurimpina eettisinä ongelmina. Henkilökunta piti pitkälti näitä samoja asioita eettisinä ongelmina, mutta henkilökunnan joukossa oli yllättävän monta henkilöä (13,8 % kysymykseen vastanneista), joiden mielestä rekisteritiedon hyödyntämiseen ei liity lainkaan eettisiä ongelmia. Tämä oli mielenkiintoinen tutkimustulos, sillä kysymykseen ei oltu annettu valmiita vastausvaihtoehtoja vaan jokainen vastaaja sai kirjoittaa omia näkemyksiään siitä, mitä eettisiä kysymyksiä rekisteritiedon hyödyntämiseen liittyisi.
Opiskelijoiden ja henkilökunnan poikkeaviin näkemyksiin lienee selityksenä asian lähestyminen eri näkökulmista. Opiskelijat eivät välttämättä ole täysin sisäistäneet analytiikan tarjoamia mahdollisuuksia heidän opintojensa tai yleisen yliopistonhallinnon vinkkelistä. Henkilökunnalla saattaa taas olla hyvin välineellinen suhtautuminen oppimisanalytiikan hyödyntämiseen. Opiskelijalle oman datan luovuttaminen on myös henkilökohtainen asia, henkilökunta näkee opiskelijat kuitenkin osittain myös kasvottomana massana. Mitään varsinaista ristiriitaa asiassa ei kuitenkaan ole, vaan ne edustavat analytiikan eri puolia esimerkiksi yksityisyyttä ja tuottavuutta. Tärkeintä lienee se, että eri toiminnallisuudet ja niiden merkitys on tarkkaan mietitty, eettisesti perusteltu ja kaikkien osapuolten hyväksyttävissä. Tulosten perusteella oppimisanalytiikassa riittää vielä runsaasti tehtävää. Käyttäjille tulee tarjota koulutusta yleisesti analytiikasta sekä erityisesti erilaisten palvelujen ja sovellusten käyttöön. Tähän yhteyteen tulisi liittää myös keskustelu analytiikan eettisestä käyttämisestä ja analytiikan pelisäännöistä.
Hanna Lindsten
Jussi Okkonen
Tampereen yliopisto
