EARLI 2021 järjestettiin täysin virtuaalisesti ensimmäistä kertaa. Tuloksena oli valtava runsaudensarvi oppimisen, opettamisen ja koulutuksen aiheiden tutkimusta, kokeiluja, luentoja ja oivalluksia, ja alan ihmisten virtuaalisia kohtaamisia. Teemana oli “Education and Citizenship: Learning and Instruction and the Shaping of Futures”, mikä ilmeni muun muassa jatkuvan oppimisen, koulutuksen ja opetuksen tulevaisuuden näkymissä ja virtuaalisten ja digitaalisten palveluiden kasvavien ja muuttuvien roolien aiheissa. Teemana tämä sopii hyvin kasvavaan oppimisanalytiikan kehitykseen ja sen potentiaalisten hyötyjen ja haittojen tutkimukseen, joiden avulla voimme käytännön kokeiluissa pyrkiä kohti toimivampia oppimisanalytiikkaratkaisuja, jotka soveltuvat käyttäjänsä tarpeisiin. Tutkimuksen avulla oli myös ennakoitu ja havaittu potentiaalisia ongelmakohtia, esimerkiksi käyttämistä vaikeuttavia aspekteja, avoimia eettisiä kysymyksiä tai erilaisille käyttäjille huonosti sopivia ratkaisuja.
Oppimisanalytiikkaa, oppimisen teknologia ja oppimisalustoja käsitteleviä aiheita nousi esiin niin kollaboratiivisen oppimisen, opiskelutaitojen, oppimista tukevan palautteen, koneoppimisen, etiikan, opintopolkujen kuin opettajakoulutuksen yhteyksissä useissa sessioissa. Oppimisanalytiikka ilmeni konferenssissa 46 esityksen tai session avainsanoissa, ilmaisten sen monimuotoista sisältymistä erilaisiin oppimisen ja opettamisen teemoihin. Erilaisia pilotteja, tutkimuksia ja kokeiluja esiteltiin laajalti eri konteksteissa alakoulusta yliopistoihin ja jatkuvaan oppimiseen. Oppimisanalytiikka korostui esimerkiksi monitieteisessä oppimisen tutkimuksessa sekä kehityksen kohteena että tutkimuksen välineenä. Oppimisanalytiikkaratkaisuja esiteltiin myös digitaalisten oppimisympäristöjen osana: Esimerkiksi opettajan tukena ryhmätyön fasilitoimiseksi ja monitoroimiseksi, sekä tarjoamaan opettajalle näkymää opiskelijoiden tyytyväisyyteen, taitoihin ja itsenäiseen opiskeluun. Esillä oli myös uusia ratkaisuja, joilla oppimisanalytiikkaa hyödynnettiin opiskelijalle annettavassa palautteessa. Tuloksissa korostui erityisesti palautteen sisällön, ja sen tarjoamien ehdotusten tai suositusten tärkeys, jotta opiskelijat kokivat annetun palautteen hyödylliseksi. Oppimisanalytiikkaa ja sen kehittämistä käsiteltiin osana valtavaa kirjoa erilaisia oppimisen, opettamisen, koulutuksen ja ohjauksen teemoja erilaisissa kontekstispesifeissä instansseissa. Lisäksi aiheiksi nousi oppimisanalytiikka ja sen tulevaisuuden suunnat yleisemmällä tasolla: Etenkin käsittelyistä nousi esiin kollektiivisesti tunnistettu tarve vahvemmin teoriapohjaisille menetelmille, tutkimuksille ja kehittämisprosesseille.
Vaikka monet tulokset toivat esiin oppimisanalytiikan hyötyjä ja vaikutuksia, samaan aikaan ilmenee myös tietoinen korostus kontekstiriippuvuudesta, tarpeiden erilaisuuksista, ja käyttäjän taitojen ja tulkinnan tärkeydestä. Vaikka yleisiä ohjeita, neuvoja ja toimivia ratkaisuja voidaan ja ehdottomasti kannattaa jakaa ja soveltaa, sekä kasvatustieteelliset että oppimispsykologiset näkökulmat ja tulokset tuntuvat selkeästi tunnistavan oppimisanalytiikasta ja sitä hyödyntävistä ratkaisuista ja sovelluksista yleistyksiä, aspekteja tai ominaisuuksia, joilla on potentiaalia olla huonosti sopivia erilaisille käyttäjille tai erilaisiin konteksteihin. Pedagogisen osaamisen ja prosessikohtaisen ymmärryksen tulisikin olla keskeisessä roolissa oppimisanalytiikkaa kehitettäessä, jotta kontekstitietous korostuu järjestelmälähtöisen kehittämisen sijaan—mikä vaikuttaakin olevan yleinen käytäntö, ja jota on myös AnalytiikkaÄlyn yhteydessä korostettu. Toisaalta, vaikka monissa esityksissä korostui oppimisanalytiikkaratkaisuissa usein ilmenevä ”one-size-fits-all” -asetelma, konferenssin aikana yleisöä muistutettiin myös tämän asetelman olevan hyvin yleinen osa yliopisto-opetusta (eikä varmasti ainoastaan yliopisto-opetusta, vaan suurinta osaa muodollista opetusta), joten ongelma ei ole ainutlaatuinen oppimisanalytiikkakehitykselle. Visioita esiteltiin myös oppimisanalytiikan potentiaalille muuttaa tätä asetelmaa, jolloin oppimisanalytiikkaratkaisuja voisi mahdollisesti kehittää niin, että niitä voisi hyödyntää auttamaan erityisesti suurten kurssien opettajia huomaamaan oppimisen eroavaisuuksia ja tarjoamaan pienemmällä työmäärällä räätälöidympää tukea tai materiaalia opiskelijoiden oppimisen ja tarpeiden mukaan, esimerkiksi auttamalla materiaalien tai tehtävien strukturoinnissa.
AnalytiikkaÄlyn tuloksia ja kokemuksia oli myös esillä konferenssissa. Käyttäjälähtöistä kehitystä ja oppimisanalytiikan käyttöönottoon liittyviä koulutustarpeita ja käyttöönoton prosesseja esiteltiin posterisessiossa ja opiskelijan valmiuksien vaikutuksia oppimisanalytiikkavälineiden käyttökokemuksiin espressosessiossa, jonka voi nähdä myös videolta. Symposiumissa Hanni Muukkonen esitteli digitaalista yhteisoppimista ja paperisessiossa esiteltiin tekoälyn hyötyjä ja haasteita opettajille. Sessiossa nousi keskustelua muun muassa erilaisten opiskelijoiden tarpeiden huomioinnin samanaikaisesta tärkeydestä ja teknisestä haasteesta, jonka ratkaiseminen vaikuttaisi olevan edessä moninaisissa opiskelijoille kohdennetuissa oppimisanalytiikkaratkaisuissa. Samoin keskustelua heräsi liittyen oppimisanalytiikan tutkimuksen ja käyttöönoton kohdentamisesta, joissa hyvin vaihtelevia kokemuksia nousi esiin. Yleistä yhdenmielisyyttä tuntui nousevan erityisesti käyttäjäryhmälähtöisen tutkimuksen ja kehittämisen yhteen nivomisen hyödyistä sekä käyttäjien asenteisiin että kokemuksiin positiivisesti vaikuttavana aspektina. Osallistavat, opiskelijoiden, opettajien ja muiden yliopistotoimijoiden tarpeita, kokemuksia ja näkemyksiä kuuntelevat analytiikan ja sen kehittämisen metodit olivat ilmeisen positiivisesti koettuja keskusteluissa nousevien havaintojen perusteella.
Konferenssin aiheista laajemmin kiinnostuneille keynote -luentoja on katseltavissa nyt myös EARLIn Youtube-kanavalla. EARLIn sivuilla on saatavissa myös tiivistelmät kaikista esityksistä.
Amanda Sjöblom, Aalto yliopisto
