Yksi keskeinen tapa edistää oppimisanalytiikan käyttöä omassa korkeakoulussa on oppimisanalytiikan linjauksen (policy) muodostaminen, joka ohjaa ja mahdollistaa oppimisanalytiikan käyttöä organisaatiossa. Jiri Lallimo kirjoitti Oppimisanalytiikan linjauksesta maaliskuun blogikirjoituksessa ja kuvasi kuinka linjauksen tekeminen on edennyt Aalto yliopistossa. Tässä kirjoituksessa kuvaan lyhyesti sitä, kuinka vastaavaa prosessia on edistetty Turun yliopistossa.
Työ Turun yliopistossa aloitettiin Aallon linjausluonnoksen pohjalta. Karkean lokalisoinnin jälkeen luonnos otettiin opintoasiainjohtajan esityksestä yliopiston sisäisen ohjeistuksen tiimin käsiteltäväksi yhteistyössä analytiikan asiantuntijoiden kanssa. Sisäisen ohjeistuksen tiimi on pieni ja monipuolinen työryhmä, joka edustaa erityisesti opintohallintoa ja sisältää myös ylioppilaskunnan edustuksen.
Tavoitteena oli ensi vaiheessa paitsi sovittaa linjaus Turun yliopiston dokumenttien tyyliin, niin myös tuoda se omille toimijoillemme lähestyttävään muotoon. Aallon ja ulkomaisten yliopistojen malli loi hyvän pohjan työlle, mutta toi myös mukanaan haasteita. Monet oppimisanalytiikan asiat voidaan nähdä kansallisesti yhteisinä. Toisaalta taas analytiikan käyttöä ohjaavan dokumentin tulisi rakentua organisaation omista lähtökohdista käsin ja toisen valmiin tekstin taakse kytkeytyvää ajattelua voi olla vaikea tavoittaa. Linjauksesta muodostuu oman organisaationsa ja sen toimijoiden näköinen. Turussa onkin päädytty nimimuotoon Oppimisanalytiikan ohjelma.
Tehtävää kehitystyötä on nyt esitelty yliopiston Koulutusneuvostolle sekä opintohallinnolle ja olemme juuri päättämässä ensimmäisen kommenttikierroksen. Tällä kierrokselle olemme kuulleet erityisesti erilaisia asiantuntijatahoja, kuten tietosuojavastaavaa, analytiikkaan perehtyneitä opettajia sekä opetuksesta vastaavaa vararehtoria. Päivitettyämme ohjelmamme saadun palautteen pohjalta, toteutamme toisen tiedekunnille ja muille yksiköille suunnatun kommentointikierroksen. Sen jälkeen ohjelma tavoitteellisesti saadaan valmiiksi ja yliopiston johdon hyväksyttäväksi syksyn loppuun mennessä.
Selvänä haasteena prosessin aikana on teeman suhteellinen vieraus monille tahoille. Ohjelma pyrkii kuvaamaan sellaista toimintaa, jota ei vielä systemaattisesti harjoiteta. Tämä asettaa ohjelmalle ja sen tekijöille erilaisia kysymyksiä esimerkiksi opetuksen vapauden ja analytiikan systemaattisen hyödyntämisen suhteesta. Tämän vuoksi on ollut keskeistä, että työskentelyssä on ollut ja tulee olemaan mukana niin opiskelija-, opettaja-, kuin hallintoperspektiiviä. Pyrimmekin Aallon tavoin ajattelemaan ohjelmaa myös dynaamisesti, jotta se voi tulevaisuudessa kehittyä yhdessä oppimisanalytiikan käytäntöjen kanssa.
Janne Mikkola
Turun yliopisto